sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vuoden Wanha & 100. postaus - One year old & 100. post

Nii-in, vuosi sitten alkoi tämän blogin pieni elämä, joten yksivuotissynttäreitä siis juhlistetaan! :D Ja sen verran säännöllisen epäsäännöllisesti olen kokeilujani tehnyt ja niistä tänne rustaillut, että synttäreille osuu myös 100. postaus - lisäksi tietysti "alasivujen" päivitykset, joita laskuri ei noteeraa...

Pretty in pink! Kuva ei liity juttuun, mutta sain ystävältäni lahjaksi
ruusulimpparia ja -marmeladia, joilla voisi vaikka juhlistaa tätä 1 v. synttäriä...


Mutta koska olen kokenut tämän mukavana ja terapaeuttisenakin, ja jaksan joka päivä iloita Teistä uusista blogiystävistäni ja muistakin lukijoista, haluan vähän lahjoa jotakuta teistäkin. Olen huomannut, että monet blogistit laittavat vuosipäivänään pystyyn arvonnan, ja niin aion tehdä minäkin. Jos haluat osallistua arvontaan (josta joku saa postilaatikkoonsa yllätyspaketin), niin laita osallistumiskommenttisi tämän tekstin oheen. Muistellaanpa kuitenkin ensin hetki taaksepäin.

Tämä tarina alkoi näin...

Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Toissa syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Vajaat kaksi vuotta myöhemmin Signe on taivaltanut omaa polkuaan yhä edemmäksi. Melko pian polun alun löytymisen jälkeen Signe huomasi, että kun ulkoista lisäaine- ja kemikaalikuormaa huomattavasti pienennettiin, niin myös tarve mättää sisuksiinsa kaikkea roskaa jokseenkin katosi. Enää ei tee mieli makeisia tai leivonnaisia, ei edes leipää.

Himosaunominenkin on saanut  uusia ulottuvuuksia saunayogan merkeissä.

Teolliset hiusvärit ovat saaneet jäädä kaupan hyllylle, mutta Signe ei silti ole suostunut jäämään maantienväriseksi harmaavarpuseksi - paluu nuoruusvuosien hennavärjäyksiin on pelastanut tilanteen.

Luomumarjojen ja -vihannesten lisäksi Signe on alkanut hyödyntää muitakin luonnonantimia villivihannesten kautta niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin.

Tätä polkua toivottavasti on tallattavana vielä hyvän matkaa, joten tarina jatkuu...


Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-)

Real-ly, the little life of this blog started one year ago, so this is Signaturelli's one year birthday party!  :D  And I've been testing and writing about my tests so regularly irregular, that this is also a 100. post - and  then there are those updates in other pages, which this program doesn't count at all....

But I've been experiencing this blogging so nice and also therapeutic, and I joy every day that I have all You new blogging friends out there, and other readers too, that I want to give a little gift for some of you. I've noticed that many bloggers are organizing a toss-up when they have anniversary, and so will I. If you like to take a part  for this toss-up (where someone will win a surprise package to his/her mail box), leave a comment to comment box. But let's remember little backwards in time at first.

This fairy tale started like this...

Signaturelli - once upon a time there was Signe, that more natural Nellie, who wanted to take a step further to nature. One friend of Signe's made her to take this step by giving her a bar of homemade coffee soap. Signe was so enchanted by that soap that she started to look for more information about making soap, then finding supplies and ingredients for that, and finally she could try to make her own soap. Even if everything didn't "go like in Strömsö" (Finnish hand craft- show in TV), Signe was sure that she was on right path for herself.


Signe was happy this way for a while, but then her passion to live more nature friendly started to grow. Soaps were followed by shampoo bars, tooth soaps, lotions and salves, lip balms, deodorants and mouth washes...in her previous life Signe had been such a major consumer of all kinds of cosmetics, and her cabins and closets were full of all kinds of bottles and jars. There were commercial stuff for every case. Little by little those commercial liquid soaps, shower gels,  shampoos, conditioners, styling foams, make up removers, face masks and scrubs, tooth pastes, face creams, hand and body lotions, aluminum loaded antiperspirants, lip balms and laundry detergents started to change for more natural, handmade products. And difference compared for old days is significant - scalp problems Signe had suffered for years disappeared, 37 years itchy with atopic eczema was all gone, broken cuticles were healing, hands and heels were not cracked anymore and there was no sign of dry lips. Changes were so amazing that Signe made a decision to stay on that path and never go back to her old life style.  

When stepping on her new path Signe started to look more carefully every inci-list she saw in commercial cosmetics. And what on Earth has Signe (too) payed for this far - water, emulsifiers and preservatives in a cute package, and there might be a little effective stuff mixed in them. You could write an epic about this subject, so if you are interested in it, go on check what is written in "Kemikaalicoctail" -blog , for example!


While she stopped to think about everything little more deeper and looked back way to her path Signe noticed that she actually had come nearer to nature from other direction too. Some years ago Signe - who had always eaten quite healthy - started to eat berries every day. Nothing noticeable happened at first, but when she changed store-bought berries to self picked organic berries, that change began to make influence.  Signe, who had been sick all the time before, didn't get every flu around anymore. Her resistance against illness got much better, and surely it didn't make any harm that during summer time Signe ate lots of home growth organic vegetables and roots. Being sick all the time had created a medicine circle that Signe managed to cut off - by accident - by using two more natural treatment and life style.  Signe found Oriental needle carpet and nose rinsing jug known as "rhino" (at least here in Finland). Two autumns ago Signe was just curious and bought little jar with Himalayan rose salt lump, it was ment to saunakiuas. That little lump made Signe's asthma better, so that when lump was evaporated by time (Signe loves sauna) she bought really big size new one. That same Himalayan salt is sold for much cheaper price for horses as licking rock...placing to the upper bench in sauna it makes quite an salt room effect.



Signe's passion to be more near to nature seems in her other life areas too. Whenever she has free time from work she spends her time in the country side enjoying fresh air, peace of nature, singing birds and amazing night sky with beautiful stars. There she can also be with the animals she loves so much. She is so bored with commercial artificial kitch that she tries to make use of her hand craft skills and co-works  with Santa Claus.

 Less than two years later Signe has traveled on her path further and further. Pretty soon after she found her own path she noticed that when she diminished outer additives and chemicals, her need to eat anything less healthier vanished too. Now she don't even want to eat sweets or cakes, not even bread. 

Her passion for sauna has got new levels too through saunayoga.

Store-bought hair colour stayed on markets shelves, but Signe still didn't want to be grey like a mouse - she went back for colouring hair with henna as she did as a youngster.

Besides organic berries and vegetables Signe has started to make use of other natures gifts and wild vegetables both inside and out. 

Hopefully she still has a long way to go on this path, so story goes on...

You can follow Signe's thoughts and doings also in her other pages. I hope you got something to think about by reading about Signe's first steps toward more natural life. :-) 

13 kommenttia:

  1. Voi kun hienosti kirjoitettu. Ja tunnistin itseni monesta kohdasta. Kohti luonnonmukaisempaa elämää mennään. Nykyään mietinkin että syötänkö rikkaruohot kaneille vai syönkö ne itse villivihanneksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja on mukavaa, että löytyy hengenheimolaisia, miun kaverit eivät ole näin hurahtaneita kukaan. Kai pupujussitkin kaipaavat ja tarvitsevat sitä tuoretta luonnonruokaa?;) Kohta niitäkin onneksi pääsee taas keräilemään. Ensimmäisenä miun listalla on kuusenkerkät, pitää tehdä ensi talveksi limaa irrottava yskänsiirappi. Joku kun vielä toisi miulle mäyräkoiran vodkaa ja toisen viskiä, niin saisin tehdä rohtoja ja tiktuuroita reilumminkin...

      Haluatko osallistua arvontaan?

      Poista
  2. Really inspiring story, Signe, thanks for telling us. I'm so glad to get to know you better and I'm so glad that changes you had made really affect your life and health in better way.
    I'm curious what you have prepared as a giveaway, can't wait to find out.
    Oh yeh, happy anniversary, keep us posted. (Had you been planning that your anniversary and the 100th post coincide the same day?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D I noticed few weeks earlier that 100. post might be just on the same day than anniversary. So I've been "holding my stories" little bit.. ;)

      I'm so happy that my changes has affected my life so much, I try to spread this joyful message around - but many people don't care themselves enough...

      Poista
  3. Kovasti kuulostaa tutulta :) Itsellenikin tämä kaikki touhustelu on ollut käytännössä yhtä matkaa, jossa edetään pienin askelin ja opitaan uutta matkalla. Välillä sitä ei ole valmis joihinkin pieniinkään askeliin ja joskus matkaa tulee tehtyä ihan harppomalla.

    Se myös hämää välillä, kun tuttavapiirissä on paljon samanmielisiä ihmisiä. Välillä sitä onkin ihmeissään, kun tajuaa miten harva tosiaan tuntuu sen valikoidun ystäväjoukon ulkopuolella piittaavan pätkääkään näistä asioista. Edes se, että itse voisi paremmin, ei tunnu olevan kyllin hyvä kannustin tehdä asioille mitään.

    Ja hurjasti onnea blogisi tähänastiselle taipaleelle ja tuleville ajoille! Sekä pahoittelut, että pääsiäisen matkastresseissä unohtui laittaa sinulle viestiä, pitänee sumplailla josko joku toinen kerta ehdittäisiin tavata :) Olisi hurjan kiva puuhastella porukalla joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja nou hätä, pääsiäisen aika oli melkoista sukkulointia itselläkin. Olen luultavimmin suuren osan kesää niillä suunnilla, joten heitä sähköpostia, kun tulette taas kotikonnuille.

      Poista
  4. Naapuri Hiivaniemenltä29. huhtikuuta 2014 klo 14.52

    Onnea vaan aherruksista, rantasaunassa taas sinun saippuoilla peseskelen. Ihanaa kun jaksat puuhastella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :) Nähdäänkö viikonloppuna, vai oletteko reissun päällä?

      Poista
  5. Happy anniversary to your blog, Signe! I am glad you told us more about you, it's really nice to find out how your soap fellows started making soap and... started to change eating habits.
    I am really impressed by your story, Signe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, Nat! :) You've been helping this changing with your wonderful and delicious recipes. ;)

      Poista
  6. Onnittelut hienolle blogille!!! Hauska lukea aina uusia (ja miksei vanhojakin) juttujasi. Reseptejäsi pitäisi testata joskus paremmalla ajalla eli ehkä sitten kesälomalla.

    t. veljen vaimoke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä kerkesit mukaan arvontaankin! :) Eikä kesälomaan asti kannata odotella, ei ne niin monimutkaisia ole...

      Poista